Riitaantuminen Kustaa III:n kanssa ja lähtö Euroopan matkalle 1779 muodostui erääksi vedenjakajaksi hänen urallaan. Hänen erimielisyytensä Kustaa III:n kanssa syveni ja hän erosi palveluksesta. Sprengtporten yritti 1780 lähteä Ranskan joukoissa Amerikan itsenäisyyssotaan, mikä ei onnistunut. Pariisissa hän tapasi Benjamin Franklinin ja keskusteli itsenäisyysajatuksista hänen kanssaan. Hän perehtyi muutosta edistävien valistusfilosofien ajatteluun ja myöhemmin myös tasavaltalaisuuteen kootessaan vapaaehtoisjoukkoa Hollannissa 1785-86. Tuolloin hän teki muistion Suomen itsenäisyysajatuksista, jonka toimitti Venäjän lähettilään kautta Katariina Suurelle, joka kutsui hänet Venäjän palvelukseen.
Sprengtporten ei olisi henkilönä niin merkittävä, ellei hän olisi ollut Suomen itsenäisyysajatusten pioneeri. Hänen poliittinen uransa huipentui 1809 Porvoon valtiopäivien avajaisiin, missä hän luki Aleksanteri I:n hallitsijanvakuutuksen ruotsiksi, Suomi oli saavuttanut itsehallinnon ja hän oli maamme ensimmäinen kenraalikuvernööri. Vaikka hän ei käytännössä pystynyt toimimaan kenraalikuvernöörinä, Sprengtportenin pohjatyö autonomian saavuttamiseksi oli huomattava.
Sprengtporten vietti suuren osan elämästään synnyinmaansa ulkopuolella kiertäen Eurooppaa ja matkustaen aina Kaukasukselta Välimerelle. Hän kirjoitti kirjeensä ranskaksi ja oli naimisissa suomalaisen, hollantilaisen ja venäläisen kanssa. Sprengtporten tunsi useita Ruotsin ja Venäjän hallitsijoita, mutta hän tapasi myös Fredrik Suuren, Benjamin Franklinin ja Napoleonin henkilökohtaisesti. Casanova oli hänen henkilökohtainen ystävänsä. Sprengtporten oli kosmopoliitti, maailmankansalainen, jonka elämäntarina todella ansaitsee tulla muistetuksi.
